Työntekijä voidaan siis jatkossa irtisanoa asiallisesta syystä kun aiemmin irtisanomiseen on vaadittu asiallinen ja painava syy.
Satosen mukaan tarkoitus ei ole kuitenkaan heikentää työntekijän irtisanomissuojaa vaan ennen kaikkea selkeyttää järjestelmää.
Elämme todellakin totuudenjälkeisen politiikan aikakautta ja sanoilla ei enää ole merkityksiä. Irtisanomisen helpottaminen on irtisanomisen helpottamista vaikka kuinka venkoilisi. Tämä on ihan samaa luokkaa kuin se “paikallinen sopiminen mahdollistaa työntekijälle paremmat työehdot” -ripuli.
Irtisanomissuojan heikentäminen on toisaalta ihan hyvä juttu koska nyt työnantajilla on helpompi palkata ihmisiä koska heistä ei ole niin vaikeaa päästä eroon. Sama malli on Tanskassakin.
Tässä vaan täytyy sanoa ettei se helpota irtisanomista koska muuten ihmiset rupeavat kiukuttelemaan ja öyhöttämään kaikenlaista koska he eivät tiedä mistä puhuvat, ja siten ajattelevat tämän olevan vain huono juttu jonka hallitus tekee vain kiusalla.
Suomessa Tanskan malli jäisi torsoksi. Tanskassa työttömäksi jääneellä on työvoimatoimistossa hänelle osoitettu henkilökohtainen virkamies, jonka tehtävänä on poistaa työllistymisen esteitä ja avustaa työnhaussa.
Meillä on… työkkäri täynnä powertrippaavia täti-ihmisiä tunkemassa väkeä cv- ja pitsinnypläyskursseille.
Parantamisen varaa tietysti on, mutta jostain sekin on aloitettava. Ja eihän työnhaku työkkäriä vaadi. Omalla alalla esimerkiksi headhuntterit kiertävät LinkedIn’iä tiuhaan ja yrittävät rekrytä sitä kautta. Sanoisin vieläpä että tekevät tätä ärsyttävyyteen asti.
